Explore
Also Available in:

Luomiseen uskova tutkija laboratoriossaan

Haastattelussa Ian Macreadie, joka on johtava australialainen molekyylibiologi ja mikrobiologi.

 ja , Luominen 3:10–11

Tiesimme, että Dr Ian Macreadie (kuvassa) on erittäin arvostettu tiedemies. Hän tekee tutkimusta oman alueensa huipulla – alueella, joka monien mielestä liittyy vahvasti evoluutioon. Niinpä olikin merkittävää kuulla hänen sanovan:

”Olen aina uskonut Raamatun kuvaukseen luomisesta. En pysty käsittämään sitä, että elämä olisi voinut vain kehittyä tyhjästä, ja että me olisimme voineet kehittyä ’apinoista’.”

9444pi21216
Dr Ian Macreadie

Dr Macreadie sanoi, että hänen opiskeluaikanaan evoluutiota opetettiin vain ”yhtenä vaihtoehtona”. Hän jatkoi:

 ”Vaikka tieteelliset saavutukset eivät ole juurikaan muuttaneet näitä asioita, kuitenkin nyt meitä ryöpytetään informaatiolla, jossa evoluutio esitetään kiistattomana tosiasiana.”

Teini-iän vähäistä epäröintiä lukuun ottamatta Ian on ollut harras kristitty noin 10-vuotiaasta asti, jolloin hän vastasi alttarikutsuun hengellisessä tilaisuudessa. Vuoden 1990 tienoilla hän oli kuuntelemassa ensimmäisen kerran Creation Ministries Internationalin puhujaa erään kirkon tilaisuudessa. Hieman myöhemmin Ian vastaanotti kutsumme tulla puhumaan omaan tieteelliseen erikoisalaansa liittyvistä asioista eräässä suurehkossa seminaarissamme. Hän sanoo, että:

”Luominen on sellainen asia, jolla on varmasti merkitystä evankeliumin kannalta. Evolutionistinen ajattelutapa on yksi niistä tekijöistä, jotka estävät monia ihmisiä edes myöntämästä Jumalan olemassaoloa.”

Kysyimme Ianin mielipidettä käsityksestä, jonka mukaan juuri kuolemasta ja verenvuodatuksesta kertovia fossiileja olisi ollut olemassa miljoonia vuosia ennen ihmistä. Hän vastasi:

”Kuolemaa ei ole voinut olla ennen syntiinlankeemusta, mikä tarkoittaa, ettei kuolemaa ole voinut olla ennen ihmistä.”
Ian pitää Raamatun arvovaltaa perustavaa laatua olevana kysymyksenä. Hän jatkoi:
”Ajattelen, että jokaisella kristityllä täytyy olla tämä lähtökohta heti alusta alkaen – meidän täytyy hyväksyä Raamattu Jumalan Sanana.”

Kysyimme mitä hän ajattelee oman alansa kannalta luomiseen liittyvistä todisteista. Ian vastasi:

”Evoluutio väittää, että asiat ovat kehittymässä, kun minä taas näen kaiken olevan hajoamassa palasiksi. Geenit rappeutuvat, mutaatiot [virheitä, joita tapahtuu, kun DNA:ta kopioidaan sukupolvelta toiselle] aiheuttavat yhä enentyvän perinnöllisten sairauksien taakan. Kaikki oli alun perin suunniteltu hienosti.”

AIDSin alkuperä

Ian, joka on yksi eteläisen pallonpuoliskon johtavista AIDS-tutkijoista, kommentoi viruksista seuraavasti:

”En usko, että Jumala loi virukset erilliseksi kokonaisuudeksi. Uskon, että ne olivat osa soluissa olevaa DNA:ta. Jotkut evolutionistit ajattelevat virusten olleen solujen edeltäjiä, mutta näin ei voi olla, koska virukset tarvitsevat lisääntymiseen soluissa olevia järjestelmiä. Itse asiassa pidän viruksia geneettisenä jätteenä, joka on päässyt karkaamaan soluista ympäristön aiheuttamien vaurioiden ja mutaatioiden seurauksena – osana luomakuntaa kohdannutta kirousta [1. Moos. 3]. Tämän teorian pohjalta ennustaisin, että ihmisen genomista (DNA) pitäisi löytyä ’virus’-DNA:n paloja. Ja niitä on jo alkanut löytyä.” 

Virus, joka ei ole paljon muuta kuin DNA-paketti, voisi siirtyä toisesta lajista toiseen. Onko AIDS lähtöisin vihermarakateilta, kuten kuulee väitettävän? Ian vastasi:

”Afrikan vihermarakattien osittainen immuunikatovirus on varmastikin lähimpänä AIDS:ia aiheuttavaa virusta, mutta emme todella tiedä tätä asiaa vieläkään. Se on mielenkiintoista – voisi luulla, että jos olemme olleet niin nokkelia selvittämään ihmisen oletetun evoluution, niin pystyisimme myös selvittämään mistä tämä melko äskettäin ilmaantunut virus on peräisin.”

Molekyylibiologit ovat tehneet joitakin kunnioitusta herättäviä löytöjä, mutta kuinka paljon todella tiedetään? Ian kertoi meille, että kun kaikki 6 000 ”yksinkertaisen” hiivasolun geeniä saatiin kartoitettua, niin vain puolet geenien tehtävistä oli selvillä. Ehkä viitisen prosenttia geeneistä oli sellaisia, joiden toimintaa ymmärrettäisiin yksityiskohtaisesti, kun ajatellaan nimenomaan seurauksena syntyvän proteiinin eli valkuaisaineen (molekyyli, joka valmistetaan tietyn geenin ohjeiden mukaan) 3-ulotteista rakennetta. Ian sanoi:

 ”On mielenkiintoista, että vaikka sinulla olisi kaikki tarvittavat osatekijät, et siltikään pystyisi luomaan edes hiivasolua, jolla on vain murto-osa ihmissolun geeneistä. Vaikka niin monet ihmiset työskentelevät näiden asioiden parissa nykyään, on hiivasolun toimintaa ollut mahdoton selvittää perusteellisesti – se on hämmästyttävän monimutkainen.”

Voisiko tämä kaikki monimutkaisuus sitten olla ohjelmoitu hiivan DNA:ssa olevaan suureen, mutta kuitenkin rajalliseen määrään informaatiota? Ajatteleeko hän, että meidän tarvitsee vain hienosäätää ymmärrystämme elävien eliöiden informaatiojärjestelmien suhteen, vai onko odotettavissa vielä todellisia yllätyksiä?

Dr Macreadie antoi ymmärtää epäilevänsä, että nykyinen ymmärryksemme näistä asioista osoittautuisi riittäväksi. Hän sanoi:

”Hiivan kohdalla on ollut paljon yllätyksiä. Esimerkiksi jotkut sen geenit ovat samoja kuin joillakin kasveilla, mutta niillä on täysin erilainen tehtävä. Olen varma, että ihmissolujen kohdalla on tulossa paljon enemmän yllätyksiä. On huomattu, että hiivalla sama DNA:n alue voi koodata eri proteiineja. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti vaihtamalla luennan aloituskohtaa – kyseessä on hämmästyttävän nerokas tapa varastoida enemmän informaatiota. Olemme myös tienneet jo jonkin aikaa, kuinka geeni voidaan ’leikata ja liittää’, jotta siitä saadaan useita erilaisia proteiineja. Ja jos tämä ei ollut vielä tarpeeksi ällistyttävää, on myös huomattu, että yhdestä geenistä tehty proteiini voidaan silmukoida ja ohjata kahteen eri paikkaan solussa.”

Mutaatioita – ei evoluutiota

Tiesimme Dr Macreadien olevan hyvin perehtynyt siihen tosiasiaan, että satunnaiset mutaatiot voivat auttaa mikrobeja selviytymään esimerkiksi tiettyjen antibioottien hyökkäyksiltä. Kysyimme häneltä tästä, koska ”mikrobeista mieheksi”-evoluutiolle on ratkaisevan tärkeä uskomus, jonka mukaan mutaatiot voisivat lisätä uutta informaatiota.

Hän vastasi meille:

 ”Kaikki mitä näemme laboratoriossa on joko geenien kahdentumista, olemassa olevien geenien uudelleenjärjestymistä tai viallisia geenejä (joissa informaatiota menetetään), jotka saattavat edistää pöpön hengissä säilymistä – vaikkapa sillä tavoin, ettei se enää pysty sitomaan lääkettä yhtä tehokkaasti. Mutta soluissa ei koskaan synny mitään uutta informaatiota. Joskus informaatiota voi siirtyä bakteerista toiseen, joten informaatio on ’uutta’ tälle bakteerille – tämän informaation on kuitenkin täytynyt saada alkunsa jostakin, mutta mitään sellaista emme havaitse tapahtuvan. On vaikea ymmärtää, miten kukaan vakavasti otettava tiedemies voisi uskoa, että todellista informaatiota voi syntyä itsestään, tyhjästä.”

Ian Macreadie myöntää, että usko Raamatulliseen luomiseen ”on johtanut moniin vaikeuksiin muiden tiedemiesten kanssa”. Kysyimme, onko häntä vainottu tämän takia? Ian vastasi:

”Arvelen, että kyse on ennemminkin naurunalaiseksi tekemisestä. Ajattelen, että täytyy valikoida milloin ja missä asioihin ottaa kantaa. Joskus ryhmässä olevat ihmiset vain kiusaavat ja odottavat, että ikään kuin laittaisin köyden kaulani ympärille, eivätkä he sitten aina halua antaa minulle edes kunnon mahdollisuutta oman näkökantani esittämiseen. Kahdenkeskiset keskustelut sen sijaan antavat paremman mahdollisuuden näiden kysymysten kunnolliseen läpikäymiseen.”

Lähdimme tästä keskustelusta erittäin rohkaistuneina: Dr Ian Macreadiella on selvä kanta Jumalan Sanaan ja samaan aikaan hän tekee palkintoja voittanutta tiedettä oman erikoisalansa korkeimmalla tasolla.


* Tässä haastattelussa Dr Macreadie esittää henkilökohtaisia näkemyksiään. Hän ei edusta lausunnoillaan CSIRO:n kantaa, eikä väitä niiden olevan CSIRO:n virallisen kannan mukaisia.