Huolta hirmuliskoista—kahdelta vuosikymmeneltä

Dinosaurusten luut ovat kah­den­kym­me­nen vuoden aikana paljastaneet yhä enemmän si­säl­töään tut­ki­joil­le, jotka eivät odottaneet löytävänsä DNA:ta tai ra­dio­hiil­tä ‘miljoonia vuosia’ dino­sau­rusten suku­puuttoon kuole­misen jälkeen.

Kirjoittaja: David Catchpoole
Alkuperäisjulkaisu: Creation 36(1): s. 12–14
Julkaistu suomeksi: Luominen–lehti nro 16, s. 14–16

iStockphoto.com/mjbs

Useat dinosaurusfossiilit sisältävät oikeaa luuta—ne eivät ole siis vielä täysin mine­ra­li­soi­tu­nei­ta eli ‘ki­vet­ty­neitä’. Se, mitä noiden luiden sisältä on löytynyt, on ollut valtava yllätys monille. 1990-luvun alus­ta lähtien sarja löytöjä on paljas­tanut luita, joissa on verisoluja, hemo­globiinia, hauraita proteiineja, peh­myt­ku­dos­ta, kuten joustavia ni­vel­si­tei­tä ja veri­suonia, sekä erityis­huomi­ona: DNA:ta ja radiohiiltä.

Tämä on äärimmäisen haastavaa evoluutioon us­ko­vil­le. Kuinka tällaiset luut voisivat mi­ten­kään olla 65 miljoonaa vuotta vanhoja? Verisolujen löy­tä­mi­ses­sä mukana ollut tutkija Dr Mary Schweitzer sanoi:

“Jos otat verinäytteen ja laitat sen hyllylle, viikon jälkeen sinulla ei ole jäljellä mitään tunnis­tet­tavaa. Miksi sitten dino­sauruk­sissa olisi mitään jäljellä?”¹

Todellakin, miksi? Paitsi tietysti siksi, että ne eivät hävinneet mil­joo­nia vuo­sia sitten, ja siksi, että niiden jäännökset tal­tioi­tui­vat no­pe­asti ka­tas­tro­faa­lis­ten olojen aikana muutama tuhat vuotta sitten, tai jopa vielä lähem­pänä. Evo­luu­tio­malli on kui­ten­kin niin vakiintunut tie­de­yh­tei­sös­sä, että pian kävi selväksi, että Dr Schweitzerilla oli vai ­keuk­sia saada tu­lok­si­aan julkaistua. ”Eräs arvioija sanoi minulle, ettei hän vä­lit­tä­nyt siitä, mitä tut­ki­mus­ai­neis­to kertoi. Hänhän tiesi, ettei minun löy­dök­se­ni ollut mah­dol­linen”, Schweitzer sanoo. ”Kir­joi­tin takaisin ja kysyin: ’No, mikä aineisto va­kuut­taisi sinut?’ Hän vastasi: ’Ei mikään.”’

Schweitzer kertoo, kuinka hän huomasi T.rex-in luurangon (Hell Cree­kistä, Montanasta) selvästi haisevan kuin ruumis. Kun hän mai­nit­si asi­asta koke­neelle palentologi Jack Hornerille,² tämä totesi: ”Ihan totta, kaikki Hell Creekin luut hai­se­vat.” Pale­onto­lo­gien kes­kuu­des­sa käsitys dino­sau­rus­ten luiden miljoonien vuo­sien iästä on kui­ten­kin niin syvään juurtunut, etteivät he edes rekisteröineet ”kalman löyh­kää”—huoli­matta siitä, että todisteet olivat aivan heidän nenänsä edes ­sä.³ Schweitzer itse ei näytä kyke­nevän tai halu­avan paeta pitkien ajan­jak­sojen paradigmaa [ylei­ses­ti hyväk­syt­tyä ajattelutapaa], vaikka hän on suo­raan ollut mukana monissa löydöissä. Huomaa seuraavien havaintojen kahden vuo­si­kym­me­nen aikajana—kärkevä ja sään­nöl­linen muis­tu­tus siitä, että dino­sau­rus­ten suhteen jotain on pahasti pie­les­sä miljoonien vuosien ajoi­tuk­ses­sa.

1993: dinosaurusten luissa olevat verisolut saa­vat Mary Schweitzerin ‘kananlihalle’.^4,5

1997: T.rex-in luusta löytyy hemoglobiinia, sa­moin kuin tunnis­tettavia punas­oluja.^6,7,8

2003: todisteita osteokalsiini-nimisestä proteiinista.⁹

2005: joustavia nivelsiteitä ja verisuonia.^10,11,12

2007: kollageenia (tärkeää luun ra­ken­nus­pro­teii­nia) T.rex-in luussa.^13,14

2009: hauraita proteiineja elastiinia ja laminiinia, sekä lisä­var­mis­tus kol­la­gee­nista erääs­sä an­kan­nok­kai­ses­sa dino­sau­ruk­sessa.^15,16 (Jos fossiilit olisivat olleet niin vanhoja kuin väitettiin, mitään näistä proteiin­eista ei olisi pitänyt olla olemassa.)

2012: luusoluja (osteosyyttejä), aktiini- ja tubu­liini-proteiineja sekä DNA:ta(!)^17,18 (Näiden pro­teii­nien ja erityisesti DNA:n mitatut ha­jo­amis­no­peu­det osoittavat, että ne eivät olisi voineet säi­lyä oletettua 65 mil­joo­naa vuotta dino­saurus­ten suku­puu­tosta asti. Tämä pi­tää­kin paremmin yhtä raama­tullisen muu­ta­mien tu­han­sien vuosien ai­ka­jän­teen kanssa.)

2012: raportoitiin radiohiilestä.^19,20 (Hiili–14–iso­toop­pi hajoaa niin no­pe­asti, että vaikka jään­nök­set olisivat vain 100 000 vuotta vanhat, yhtään hiiltä ei pitäisi olla havaitta­vissa!)

Huomaa, että evoluutioon uskovien yritykset se­lit­tää useat näistä löy­dök­sistä kon­ta­mi­naa­ti­olla (tut­ki­mus­näyt­teen saastu­misella löydöksen ul­ko­puo­lis­ten tekijöiden vai­ku­tuk­ses­ta) osoittavat ha­lut­to­muut­ta pereh­tyä näihin todis­tus­aineis­toi­hin. Lisäk­si heidän peit­te­le­mä­tön toimin­tansa eri­tyi­ses­ti radio­hiili­mit­taus­ten tulosten ra­por­toin­nin tu­kah­dut­ta­mi­sek­si on todiste siitä, että he ovat halut­tomia koh­taa­maan todis­tus­aineis­ton, joka haas­taa pitkien aikojen para­digman. Mieleltään aidos­ti avoimen tark­kailijan on pakko kysyä: ”Miksi?”